Aamulla jo hieman sateli vettä, joten olin vain tyytyväinen että suunta oli etelään päin, jossa kuulopuheen perusteella olisi upeat kelit. Aamupalan jälkeen keräsin tavarat kasaan ja suuntasin bussiasemalle mistä otin bussin Splitiin. Bussilippu maksoi noin 90 kunaa (n.12.5€) ja matkalaukusta piti maksaa 7 kunaa (1€) lisää, ei mikään hirveä hinta neljän tunnin matkasta. Bussilipun hinta vaihtelee yhtiöstä riippuen, eli jos haluaa päästä halvalla, kannattaa tiedustella halvinta hintaa kun ostaa lippua, saatat tietysti joutua odottamaan useammankin tunnin asemalla.
Mainos bussin kyljessä, tuohon kaupunkiin tuskin kannattaa ihan heti hirveästi suomalaisia odottaa..
Kun pääsin Splitiin noin puoli kolmen aikaan, oli niin upea keli että silmiä oikein häikäisi. Rakastuin kyseiseen kaupunkiin ensisilmäyksellä. Kävin viemässä tavarat hostelliin ja suuntasin samantien takaisin keskustaan. Tällä kertaa hostelli oli tosin niin lähellä, että keskustaan käveli noin 5 minuuttia.
Sininen meri ja tavas, palmuja, lämmin, UPEAA!
Kaupungin taustalla näkyi upeat vuoret.
Vanhasta kaupungista löytyi useita kapeita ja ihanan varjosia katuja. Tapasin erään kroatialaisen vanhan miehen joka oli 15 vuotta sitten asunut Ruotsissa 10 vuotta ja puhu sujuvaa ruotsia (ei sanaakaan englantia, muutaman sanan suomea) ja tämä mies sitten näytti paikkoja ja kertoi paikallisesta historiasta, ruotsiksi tietysti.
Hän näytti myös tämän rannan, tämän rannan jälkeen tulee itseasiassa vielä ainakin kaksi-kolme rantaa, kaikki ovat kesäisin aivan tupaten täynnä.
Lauantai 19.4.
Aamulla oli hieman pilvisen näköistä ja siksi päätin lähteä aurinkoa etsimään saaristosta. Ostin lauttalipun (25 kunaa suunta) Supetarin kaupunkiin, joka sijaitsee saarella nimeltään Brac. Lauttamatka kesti tunnin suuntaansa, ja lautassa tapasin brittipariskunnan jotka käyvät Kroatiassa melko usein miehen hankkiman maanpalan takia. Vaimon mielestä oli hämmästyttävää että englannintaitoni olivat niiiiin upeat että pystyin käymään normaaleja keskusteluja. Olin aiemmin jo kertonut asuneeni Irlannissa pian kaksi vuotta, ja alkaneeni opiskella englantia 9-vuotiaana..
Kun lautta saapui Supetarin rantaan, tunsin kuinka kaikki vilä jäljellä ollut stressi katosi. Niin kaunista paikkaa en ole koskaan nähnyt.
Ensimmäisenä päätin lähteä kävelemään rannoille joksikin aikaa.
En tiedä viihtyisinkö miten hyvin turistiaikana, nyt sai olla itsekseen omien ajatustensa kanssa, jo nyt kuukautta myöhemmin turisteja alkaa olemaan enemmän.
Rannoista huomasi ettei turistisesonki ole vielä alkanut, tässäkin näkyy runsaasti roskia hiekalla. Monet paikalliset sanoivat että rantojen siistimistalkoot alkavat näinä päivinä. Kuvassa oleva koira oli mahdollisesti kulkukoira, päätti valita minut parhaaksi kaverikseen hetkeksi mutta sitten jossakin vaiheessa vaihtoi sitten uuteen silittäjään. Kulkukoiria oli paljon, yhtäkään agressiivista koiraa en nähnyt tosin. Ongelmana on kuulemma se, että paikallisilla saattaa olla varaa hankkia koira muttei sitten enää ruokkia ja hoitaa sitä.
Rantojen kiertelyn jälkeen päätin mennä kiertämään itse Supetarin kaupunkia (tai kylää ehkä ennemmin) ympäri. Pari tällaista täysin kivistä tehtyä taloa löytyi, näytti aika jännältä.
Lähdin toiseksi viimeisellä lautalla takasin Splitiin ja sama brittipariskunta tuli jälleen juttelemaan. Tällä kertaa mieskin rupatteli niitä näitä. Miehellä oli tuttu joka oli käynyt noin 20 vuotta sitten Imatralla, joten löytyipä jotakin suomeen liittyvää tarinaa näiltäkin. Tosi mukava pariskunta, vaikkakin selkeästi hieman hienommasta piiristä, nimiä en taas enää muista.
Kommentit