Jotkuthan teista varmaankin tietaa, etta taalla valtaosa ihmisista on katolilaisia ( ja melkein kaikki lopu protestantteja, mutta tammosessa rajakaupungissa protestantit ei pida itestaan metelia). Tammoselle suomalaiselle toi kirkon osa arkielamassa on aika oudon iso, vaikka varmasti esim. Italiassa se on viela isompi. En Suomessa olettaisi taksikuskin tekevan ristimerkkia kun ajetaan kirkon ohi, saati kahdesti kun ensin ajetaan kirkon edesta ja puol minuuttia myohemmin kirkon takaa.

Toinen suomalaisittain outo asia on taa irlantilasten valilla yli meneva ystavallisyys. Jos kenen kanssa joudut juttelemaan, ja vaikket koskaan ois kys. hloa nahnyt, taa toinen juttelee semmoseen vanhoja-tuttuja-savyyn. Toisaalta valilla arsyttaa toi ystavallisyys. Ihmiset kysyy miten menee muttei oikeasti edes halua kuulla vastausta.. "How are you?" on melkein niinkun moi, valilla pitaa oikeesti miettia kuka tahtoo kuulla vastauksen tohon kysymykseen ja kuka vaan tahtoo tervehtia.

Tosiaan, kaksi kuukautta on taalla kulunut. Se tarkottaa myos etta mie oon kayttanyt yhta ja samaa taksifirmaa kaksi kuukautta. Ja vihdoin se tapahtui! Eilen soitin tuolta ostoskeskukselta taksin, ja niinkun aina ennenkin sama mies kysy ensin mista pitaa hakea, minne mennaan ja viimeseksi nimen. Tai niin normaalisti. Talla kertaa keskustelu meni nain: "Town cabs, kuinka voin auttaa?", "Saisinko taksin Marshes:n ostoskeskukselle?", "Mihin oot menossa?" "Kingswoodiin", "Ullahan sun nimi oli, eikos niin?". Olin vaan etta "No joo, aika hyvin arvasit.." Tai naa paikalliset nyt varmaan kirjottaa mun nimen lahinna  Orla. Kerran olin kylla Lula tai joku vastaava. Ei aina oikein vaan jaksa korjata etta miten se miun nimi oikein kirjotetaankaan.. :)