Eilisen itsenaisyyspaivan kunniaksi vietin eilisen illan miettien
itsenaisyytta. Siis heti kun paasin kotiin tunnin kestaneelta
talonetsintareissulta, hampurilaisaterialta ja shoppailureissulta. Siis
talon etsinta kesti tunnin, ateria ei, shoppailu yli tunnin. Joka
tapauksessa.. Mietiskelin etta nyt kun on tullut ikaa lisaa (minako
muka 23? En varmasti ole!), niin onko samalla tullut itsenaisemmaksi.
Toki laksin tanne asti tuntematta oikeastaan ketaan taalta. Ja
ilmeisesti olen parjannyt ihan ok, ei mitaan maailmaa kaatavaa ole
tapahtunut. Mutta silti tuntuu, etta olen riippuvainen jostain, etten
ole siltikaan itsenainen. Jos paatan jotain isoa, varmistan ainakin
yhdelta ihmiselta, onko paatokseni hyva, tai sitten teen paatoksen
salaa ettei kukaan paase kertomaan kuinka tyhmasti olen asioita
paattamassa.
Eraalla keskustelupalstalla on ollut juttua katoamisesta, siis
lahtemisesta toiseen kaupunkiin/maahan kertomatta kenellekaan etta on
menossa. Kuulostaa valilla tosi houkuttelevalta. Mutta toisaalta, mita
silla sitten saa..? Kun tulin tanne, tavallaan katosin. Puhelin
tietysti toimi, samoin sahkoposti, mutta itsella oli sellainen olo,
etta on lahtenyt, kadonnut. Periaatteessa olisin ihan hyvin voinut
jattaa kertomatta teille osoitettani ja uutta Irlanti-numeroa, jattaen
kommunikoinnin taman sivun varaan. Sahkopostiinhan en juurikaan vastaa,
kuten joku on varmasti huomannutkin.
Mutta joo, paatonta
pohdintaa, ei missaan mitaan jarkea. Lauantaina mennaan tan
koulutusporukan kanssa juhlimaan, tulee varmasti kiva ilta. :)
Kohta on testi, katotaan tuleeko miusta helldeskilainen vai makkarin pihvinkaantaja..
torstai, 7. joulukuu 2006
Kommentit