perjantai, 3. syyskuu 2010

Lähtölaskenta

Lomalle siis. Enää ensi viikko kokonaan, ja sitä seuraavalla viikolla 2,5 päivää töitä ja sitten tämä tyttö lähtee kohti Länsi-Balkkania ja Italiaa! En voi uskoa, että pääsen oikeasti neljän viikon lomalle. En edes muista millon viimeksi on niin pitkä loma ollut..

Suomen reissu meni hyvin, vaikka jäikin tosi moni kaveri ja ystävä näkemättä. Mutta 5-6 päivää on turhan lyhyt aika, jokaisella on kuitenkin omat tulonsa ja menonsa, eikä ne aina satu kohilleen. Mutta toivottavasti seuraavaa Suomen lomaa ei tartte ihan puoltatoista vuotta odottaa.. Varsinkin kun veljenpoika syntyi, pitäähän mokomaa käydä katsomassa. Jos ei hemmottelua alota heti, sen alottaminen voi olla hankalaa myöhemmin. Ja niin, Tiinan ja Erkin häät oli hienot, oli hienoa nähdä pitkästä aikaa oikeaa Suomalaista maalaismaisemaa!

Irlannissa meinasi tulla jo syksy ja kylmä. Vettä sato monena päivänä peräkkäin ja kotona mietin jo että pitäisikö laittaa lämmitys päälle. Onneks nyt tällä viikolla on sitte lämmennyt, aurinkoki paistanu parina päivänä. Helpompaa pitää päätös siitä ettei lämmitys mene päälle ennen lomalta paluuta. Sillon onkin jo lokakuun puoliväli, eli melkein joulu!

Eilen oli muuten mulla Irlannin 4-vuotispäivä. Neljä vuotta sitten tähän aikaan olin B&B:ssä Dundalkissa ja jännitin mitä seuraavana päivänä tapahtuu, mimmoseen työpaikkaan olin päätymässä ja mitä vielä tapahtuu. Ja paljon onkin sattunut ja tapahtunut, oon asunut nyt kuudessa eri asunnossa, tämän hetkisessä pisimpään, jo 12,5 kuukautta. Sairaalassa vierailijana käyntejä turhan monta, onneksi vaan kaksi kertaa itse potilaana eikä sillonkaan mitään akuuttia, kerta ambulanssikyytiä, kerta poliisiauton kyydissä, kaksi rikosilmotuksen tekoa, yksi todistajanlausunto, noin viisi tuntia paikallisiin netti-, TV-, pankki-, jne. yrityksiin jonottamista, 12:sta uuteen maahan matkaamista.. Lista voisi jatkua lähes loputtomiin.

Saa nähdä mitä tässä vielä tulee tapahtumaan.

sunnuntai, 4. heinäkuu 2010

Italianpataa ja pätkiksiä

Maikku tuli käväsemään jälleen Irlannissa, ja huomaa muuten että on aiemminkin käynyt. Kysyi tuliaisia ja pyysin Italianpata-pussia ja paria pätkistä - sain molempia, tosin pätkiksiä tuli kolme pussillista, kun oon "joskus ennenkin pätkiksiä pyytänyt". Olipahan muuten Italianpata hyvää pitkästä aikaa (sitähän EI voi tehdä kuin pussista).

Suomessa on kuulemma ollut hurjan hyvät kelit ja kolmeakinkymmentä astetta lämmintä. Kerrankin ei haittaa että Irlannissa on kesällä viileämpi, mulle täkäläinen n. 22 astetta käy paljon paremmin kun 30 astetta. Aurinkoa en kylläkään ole saanut, kun en töitten jälkeen jaksa mihkään ulos mennä, ja viikonloppuna ei ole aikaa istuskella puistoissa (tai siis, ei jaksa istua). Tänään tosin oltiin reilu tunti terassilla, ja juotiin limpparia, tuuli kovasti ja pelotti että kohta lähtee lasi tuulen mukana. Eipä onneks lähtenyt mutta muutama tuoli kyllä kaatusi. Käytiin myös kattomassa uusi Shrek 3D:nä, suosittelen kaikille! Kolmas leffa oli mun mielestä melkosen huono, mutta tää neljäs oli kyllä hauska.

Nyt on taas muutenkin paljon sellasia leffoja tulossa mitkä kuulostaa hyviltä, taidan pitää viikonloppuna elokuvateatteripäivän ja käydä kattomassa 3-4 leffaa. Kovin kätevä tuo elokuvakortti kun ei tarvitse maksaa kun 20€ kuussa ja saa käydä kattomassa niin monta elokuvaa kun tahtoo. Ei harmita jos vahingossa valkkaa jonkun tylsän (Prince of Persia), huonon (The wolfman) tai suorastaan surkean (Greenberg) leffan, kun ei periaatteessa maksanut siitä mitään.

Kahden viikon päästä tähän aikaan pitäisi olla muuten Suomessa, nyt on jo ostettu paita Tiinan häihin, enää puuttuu housut ja kengät sekä mahdollisesti laukku + tietysti sopivat meikit. Niin ja lahja. Ja varmaan muutenkin pitäisi ruveta päättämään kenen luokse Helsingissä koittaisi päästä yöpymään ja mitä muuta sillä reissulla tekisi. Kovin on vaikeaa taas..

sunnuntai, 13. kesäkuu 2010

Hupshups

Ja niinhän siinä kävi että "lupaan kirjottaa useammin" muuttui puolekstoista vuotta kirjottamattomuutta (vaikee sana, en tiiä onko ees oikein). Ja tokihan mun tehtävänä on nyt kertoa KAIKKI mitä on tänä aikana tapahtunu..

Sain töissä uuen homman ja oon nykyään tiiminvetäjä, tykkään hommasta suurimman osan ajasta, eikä siitä sen enempiä.

Muutin yksiöön tossa viime vuoden elokuussa, kun ensin Kati ja Ainon kanssa muutettiin keskustanpaan, hienoon kellarikämppään joka oli tilava ja jossa varmaan asuttas vieläki ellei a) vuokraisäntä ois tykännyt käydä kyttäilemässä, b) katosta ois vuotanu vettä, c) olkkarin ikkunankarmissa ois kasvanu sieniä, d) osa ulkoseinän koristeista ois tipahtanu just meiän oven eteen ja ennen kaikkea e) kolmas makkari ois ollu puoliks homeessa, ja ländiksen mukaan viikon kuivauksella se ois ollu korjattu. Muutin siis pois ja Kati ja Aino myös myöhemmin. Nyt en asu ihan keskustassa, vaan suunnilleen samanmoisen matkan päässä kun toissakämpässäkin, mutta tää on ikäänkuin töihin päin keskustasta ja aamubussille on matkaa sen verran kun tuo autotie on leveä. Vuokra on melko hurja, 560€, varsinkin näin pienestä kun ei oo ees erillistä makkaria. Elokuussa ois 12kk täynnä, oon vähän miettiny jos koittas kattoa jonkun toisen kämpän, missä ois oma pesukone ja makkari, tosin hinta luultavasti nousis satasella kuussa, joten pitää nyt kattoa miltä tää elämä alkaa vaikuttaan.

Mulla on nyt viides päivä polttamatta (taas), mutta tällä kertaa tuntuu täysin erilaiselta. Sen sijaan että aattelisin että luovun jostain, aattelen että saan vihdoin elää ilman tupakkaa ja sen aiheuttamia kahleita. Torstaina olin treiningissä (siis koulutuksessa) koko päivän, ja yhessä vaiheessa oli pakko hymyillä, kun tajusin että ekaa kertaa ties miten pitkään aikaan ei oo kiirettä lopettaa kun ei tartte juosta pihalle tupakalle. Saan keskittyä hommiini niin pitkäks aikaa kun tarttee kun ei ole pakko ruveta miettimään millon kehtaan lähtä taas tupakalle ja kauankohan edellisestä olikaan, jne. Eka baarissa käynti on vielä kokematta, mutta en taho lykätä sitä ettei tule kammoa. Oishan se hirveetä jos ei uskaltais enää juoda.. ;)
Ei tää tosin mikään askel autuuteen ollu toki tällä(kään) kertaa, pari ekaa päivää oli tosi outoa olla polttamatta ja kävinki töissä kavereitten seurana pihalla että saisin pidettyä jotaki taukoja. Ja tänään oli muutama tunti semmosta että teki mieli mennä kioskille ja ostaa aski. Mutta olin itelleni tiukka ja sanoin että en sitä tupakkaa ite halua kuitenkaan, että anna olla tommosen ajattelun. No, eihän se toiminu, ja hoinki sitä itelleni sen muutaman tunnin ajan kunnes se meni ohi. Oon lähinnä töissä koittanu keskittyä siihen että kattelen kuinka porukka rupee oleen levotonta ja niitten on pakko mennä tupakalle. Luulen että näytän kovinki tupakan tarpeessa olevalta kun tuijotan miten porukka kaivaa tupakan esiin, sytyttää sen, ottaa ekan henkosen, sit tokan, jne.
Tupakoimisesta, tupakasta ja tupakoimattomuudesta mulla riittäis asiaa tällä hetkellä varmaan tunneiks, joten taidan tällä erää jättää tämän tähän. Mutta ei, musta ei ole tulossa paheksuvaa pskaa sen takia että ite en polta. En nyt sentään niiiin ärsyttävä ole..

Oonhan toki muuten myös reissannut, joulukuussa 2008 menin Suomeen kolmeks viikoks, enkä muuten olekaan sen jälkeen käynyt kun 2.1.2009 poistuin maasta. Keväällä 2009 läksin interrailille ympäri Euroopan, kahen viikon reissu joka oli kyllä yks parhaista kokemuksista ikinä! Lensin Amsterdamiin, läksin siitä pikaselle kierrokselle Brysseliin, sitten Saksaan, Tsekkeihin, Slovakiaan, Itävaltaan, Italiaan ja lopulta Espanjaan, Barceloonaan. Muuten reissasin yksikseni, mutta Prahassa treffattiin Maaritin ja Maaritin maailman söpöimmän Sean-pojan kanssa, ja Barceloonassa nähtiin Riinan kanssa ja tultiin samaa matkaa takasin. Kävin myös sitten syyskuussa Istanbulissa Annan kanssa reilun viikon reissulla, joka sekin oli upea! Tän vuoden alotin ensin tammikuussa viikonlopun reissulla Norjaan Bergeniin parin entisen työkaverin luokse, ja viime kuussa menin viikoksi Sisiliaan. Ensi kuussa sitten Suomeen Tiinan häihin ja syyskuun loppupuolella neljän viikon lomalle, ensin kolme viikkoa Länsi-Balkanilla (Slovenia-Kroatia-Serbia-Kosovo-Makedonia-Albania-Montenegro-Bosnia) ja perään vielä viikko Italiassa Esan kanssa. Ensi vuonna kuulemma sitten Japaniin..

Eikai tässä juuri muuta päivitettävää olekaan, paitsi että musta tulee täti! :)
Kukaan aiempi lukija ei varmaan tätä enää luekkaan, mikä poistaa hyvin kaikki paineet, mutta jos nyt olet aiemminkin tätä lukenut niin tervetuloa takasin!

sunnuntai, 9. marraskuu 2008

Hyvää isänpäivää!

Eihän tästä tule mitään, taas on melkein kuukausi mennyt ilman kirjoittamista. Isoin syy on luultavasti se etten jaksa ladata tänne noita kuvia kun se vie niin kauan. Mutta keksinpä viimein keinon kiertää sen. Pistänkin siis nyt vaan linkkejä kuviin, teille lisää hommaa ja vaivaa, mulle vähemmän.:P

Tästä näkee siis kuvia elokuun road tripiltä, tästä taas Galwaystä ja Aran saarilta. Toivottavasti kuvat näkyy, jos ei, niin sitten pitää varmaan keksiä jotakin muuta.

Tänne ei kuulu mitään normaalista poikkeavaa, syksy tuli tännekin ja sataa ehkä vähän enemmän kun kesällä. Talvitakkikin piti jo kaivaa esiin. On muuten tosi kätevää pistää rahaa aina takin taskuun ennen kun sen laittaa kaappiin kesä/talvilevolle. Nyt kesän jälkeen olen löytänyt jo n.20€, melkein niinkun lotossa voittaisi!

On muuten ihan tyhmää etten voi osallistua suomen lottoon, veikkaus.fi ei anna rekisteröityä ellei ole kirjoilla Suomessa. Jos nyt sattuisin voittamaan niin Suomihan siitä hyötyisi, kun maksasin opintolainan pois ja ostasin luksushuvilan jostakin Saimaan rannalta. Ja vaikkei voittasikaan, niin mielummin Veikkauksen hyväntekeväisyyteen sen muutaman euron laitan kun täkäläiseen vastaavaan. Heh, olipa omahyväisen ja itsekkään kuulonen lause..

Nyt lähden vähän ulkoilemaan kun kerrankin aurinko paistaa.

Hyvää isänpäivää kaikille iseille, varsinkin sille mun mielestä parhaalle!

torstai, 16. lokakuu 2008

SUOMEEN... lomalle

Ohhoh, meni taas yli kuukausi.. Oli synttärit (jeejee) ja pari Irlannin kiertelyreissuaki välissä, lupaan ja vannon laittaa kuvia pian.

Lennot Suomeen (ja takasin) on nyt ostettu, oon Helsingissä 15.12.-> ja siitä sitten siirryn ympäriinsä..

Mutta lupaan ja vannon, pian kirjottelen taas enemmän. Hengissä ollaan!