Kerronpa teille tarinan.

Olipa kerran Ulla-tyttönen, joka intoa puhkuen lähti eräänä torstaina töitten jälkeen keskustaan että voisi sitten illemmalla mennä maksamaan takuuvuokran uudesta huoneestaan. Ulla meni keskustaan bussilla ja oli siellä jo ennen neljää, jäljellä oli siis pari tuntia kulutettavana. Ulla kierteli keskustassa, kuten hyvin moni muukin ihminen, ruuhkaa siis oli.

No, pari tuntia myöhemmin Ulla istui bussiin ja suuntasi kohti tulevaa kotiaan. Laukkuaan kaivellessaan huomasi sitten että kas, rahapussi on kadonnut. Sitä tiiliskiveä ei kyllä helposti mihinkään unohdaen ainoa vaihtoehto on se, että joku on sen laukusta käynyt ottamassa. Tässä vaiheessa Ulla-tyttönen kiittelee fiksuuttaan, ettei koskaan pidä rahaa rahapussissaan ja siten takuuvuokrakin on tallessa.

Käytyään maksamassa takuuvuokran Ulla-tyttönen vierailee poliisiasemalla ja soitellessaan pankkeihin että sulkevat kortit, tajuaa tässä huonossa tuurissa olevan paljon hassua: AIB-kortti meni, mutta tilillä n. 15 euroa, kun nostin takuuvuokrarahat pois, Visa Electron-kortti meni, mutta Suomen sillä tilillä ei rahaa ollutkaan, Visa-kortti meni, mutta se on suljettu koska en ole muistanut maksaa laskua. Eli rahaa se raukka, joka pussin vei, ei saa. Ainoa mikä Ulla-tyttöstä jäi harmittamaan oli ajokortti ja nettipankkien salasanalistat, joita pitää nyt sitten hankkia myöskin uusia.

Ja niin, oon ihan kunnossa, fyysisesti ei käynyt mitään, henkisesti heräsin todellisuuteen. Enää ei olla pienessä Suomalaisessa kunnassa jossa kaikki tuntee toisensa.