Suuret anteeksipyynnöt, kaks kuukautta on hävyttömän pitkä aika olla kirjottamatta. Kerkesin käydä Suomessakin tässä välissä. Ja Belfastissa, ja Derryssä. Ja sairaalassa. En saa noita kuvia ladattua tähän nyt, pitää kokeilla josko vähän myöhemmin onnistuisi. Ei töissäkään oo enää ehtinyt paljoa säätämään,sitä on joutunut ihan oikeesti töitä tekemään.

Mutta siis, Pariisi oli upea ja yllättäen selvittiin Katin kanssa ihan elossa siltä reissulta. Paljoakaan siitä kielestä ei ymmärtänyt vaikka muka joskus sitä onkin opiskellut. Ja silti kaksi suomalaista pärjäsi kahestaan metroissa ja ravintoloissa ja vaikka missä. Mulle ehkä matkan kohokohta oli Sacre Coeur (joo, väärin kirjotettu), tykkäsin itse kirkosta, että maisemasta. Oli hienoa istua rappusilla auringonpaisteessa, kattella Pariisia ylhäältä päin ja kuunnella livemusiikkia. Se oli myös ainoa kirkko jossa käytiin sisällä. Ja niin, löydettiin toki myös Amelié-leffasta tuttu kahvila, siinä se on ihan Moulin Rougen vieressä.

Sitten käytiin myös Hannan ja Maaritin kanssa Belfastissa päivän reissulla. Ja mulle ainakin päivän reissu oli tarpeeksi. Keskusta oli tosi siisti ja mukavan olonen, mutta eipä sitä kauas tarvinnu mennä kun alko näkymään poltettuja ja ammuttuja taloja. Myös se joka yöksi ja viikonlopuksi kiinni laitettava valtava metalliportti oli järkyttävä, portin lisäksi siis tietysti myös monen metrin korkunen muuri, ettei porukka pääse toisiansa hakkaamaan. Belfastissa oli outoa se, että olivat mokomat niin kovin ylpeitä Titanicista, se kun rakennettiin Belfastissa, josta se myös otti ekat matkustajat kyytiinsä. Ei mulle tulis heti mieleen lähteä kehuskelemaan jollakin, mikä on mennyt ihan tosi vituralleen.

Sitten Belfastin reissun jälkeen taisin kävästä Suomessa, anteeksi te joita en päässyt näkemään, ja kiitos teille joita pääsin. Viisi päivääkään ei tunnu riittävän mihinkään. Suunnitelmissa vähän oisi joulun seutuvilla pitää reteästi kaksi viikkoa lomaa ja olla se aika Suomessa. Mutta ei nyt vielä lyödä mitään lukkoon.

Heti Suomen reissun jälkeen, siis samana päivänä kun tulin takasin, meillä oli tiimi-ilta. Oli kiva nähä tiimiläisiä pitkästä aikaa, ja vielä ilman työpaikan bonuksena tarjoamaa stressiä. Seuraavana päivänä sitten lähettiinkin Lean ja Hannan kanssa Derryyn, myöskin Pohjois-Irlantiin, mutta ihan pohjoseen, meren rantaan. Derry oli mun mielestä tosi mukava paikka, tosi mäkinen, mutta ainakin siellä oli hauskin/oudoin kauppa minkä oon koskaan nähny. Ja muuri, Lea tykkäsi.

Reissussa ollaan siis oltu, ja seuraavakin on jo suunniteltu ja varattu valmiiksi. 16.4. tämä tyttö suuntaa Kroatiaan ja rentoutuu Välimeren rannalla viikon verran. Sitten onkin varmaan ainoa ulkomaan reissu kesälle suunniteltu Latvian(/Viron/Liettuan) matka äiskän kanssa. Tai siis, minun suunnittelema. Vaikka monessa, monessa muussakin paikassa pitäisi vielä päästä käymään, ihan tämän maan sisälläkin.

Töistä sen verran, että siellä ne on vieläkin, sama työnantaja, lähes sama toimenkuva. Siis kyllä, mun toimenkuva on muuttunut, saan tehdä projektijuttuja.. Sen takia ei enää työajalla ehikään kirjottelemaan, kun hommaa on koko ajan. Suomen luotetuinta tietolähdettä, Iltalehteä, en oo netissä avannut kahteen viikkoon työajalla, ennen kuin tänään. Syy oli täysin työluonteinen, Espoossa ryöstettiin Nordean pankki. Yleensä sitä on aina aatellut että "jaaha, taas niitä hulluja liikenteessä", mutta tällä kertaa käytiin vähän niinkun kaveria kiusaamassa. Tuntu oikeesti pahalta ajatella, että ihminen jonka kanssa olen ehkä jutellut puhelimessa, on joutunut pyssyn piipun tielle tänään. Outoa ajatella myöskin, että voi tuntea me-henkeä ihmisten kanssa joita ei ole koskaan tavannut. Jos joku Espoossa tätä lukee, ni käykää kertomassa että Dublin kannustaa mukana.

Hanna muutti Suomeen, ja Maarit muuttaa pian, ja sitten ne mokomat meinaa lisääntyä. Sekin on outoa, ihmiset alkavat jakaantumaan kahteen ympärillä. Ei hätää, pikku irkkulädiä ei ole tästä mahasta tulossa vielä ihan vähään aikaan, kai siihen miestäkin tarvitaan.. Tavallaan sitä on tosi onnellinen ja ilonen kavereiden puolesta, tavallaan taas mieli on haikea. On viety pois lupa kuvitella että asiat voisi olla niinkuin ennenkin. Tai ainakin tehty tosi vaikeaksi. ;)

Mut hei, tulukee kyllään!