Meillä on tiimissä lähdön hetkiä edessä useampiakin. Tällä viikolla on ensimmäisen vika päivä, ja siitä sitten ilmeisesti kuukausi-pari ja alkaa tuo konkariporukka siirtymään muualle. Alkaa vähän pelottaa, johan tässä on nelisen kuukautta pyöritty mutta tuntuu että ei ole oppinut paljoakaan. Vaikka joka päivä oppii uutta niin ei silti ihan vielä luota omiin kykyihinsä ja taitoihinsa niin paljoa.

Mutta tuo "vanhusten" lähteminen on saanut miettimään ja pohtimaan omaa tulevaisuuttaan. Tällä(kään) hetkellä en osaa kuvitella asuvani Suomessa. Jo melkein pelkkä ajatus siellä asumisesta saa kauhistumaan. Mutta mitäpä jos jään tänne ja hankin lapsia.. Täkäläinen lastenkasvatus on omasta mielestäni melko kauheaa. Lapset tekevät mitä tahtovat, sanovat mitä vain ja herkkuja saa syödä ihan miten paljon tahansa. Niin, ja sitten kouluruoat on kaameita, kouluun ei voi kävellä ja kotiin tultua syödään vain take away-sapuskaa.

Itelläni oli melko tiukka kasvatus (olin kyllä melko kaamea ureapää), mutta mielestäni aivan sopiva, uskon kasvaneeni varsin hyväksi ihmiseksi. Siksi en oikein jaksakaan ymmärtää sitä vapaan kasvatuksen periaatetta joka täällä tuntuu vallitsevan. Herkkujen, yms. syömisen ymmärrän (kiitos äijän joka tämän minulle selitti hyvin), olihan Irlanti vielä 10 vuotta sitten Länsi-Euroopan köyhin maa. Nyt sitten kun rahaa on, tahdotaan lapsille ostaa kaikkea mitä nuo vaan haluavat.

Eihän sitä tietenkään tarvitse muiden mukaan tietenkään omia lapsiaan kasvattaa, mutta tekisikö se minusta huonon äidin jos sanoisin lapsiparoille ei kun kaverien painostus olisi hurja. Saatika sitten se, että jos tänne jään, tulee mahdollinen isäkin olemaan hyvin luultavasti muun kuin suomalaisen kasvatuksen saanut, miten sellainen sitten onnistuu?

Anteeksi, päätöntä pohdintaa, joka ei perustu mihinkään tämänhetkiseen asiaan. Eli äiti, ei tarvitse huolestua, en ainakaan vielä (toivottavasti) ole siusta mummoa tekemässä..

Joku muukin mua huolestutti mutta tuli puhelu kesken kirjottamisen ja unohdin asian kokonaan. Oli muuten kiva puhelu: vietin puoli tuntia puhelimessa kun asiakas tahtoi vaihtaa näppäimistön kielen suomeksi. Kylläpä tuli itelle fiksu ja filmaattinen olo.. :P