Täällä sitä ollaan, suomalaistyttö ihan halolla päähän lyötynä. Kun on koko pienen elämänsä tottunut siihen että ystävänpäivä on a) _ystävän_päivä ja b) kunhan jonkun kortin tai tekstarin tai jotain laittaa ilmottaakseen että kyseessä oleva(t) kaveri(t) on mielessä. Tänne sitten kun isketään, ehkä maailman Brittimäisimpään ja USAlaisimpaan maahan koko maailmassa, niin ihmetellään että mitä ihmettä. Uuden Vuoden jälkeen jo melkein ilmestyi kauppoihin kaiken maailman söpöt pehmonallet ja sydämmet ja rakkauden luritukset. Kavereille on ihan turha yrittää löytää ystävänpäiväkorttia, kun en nyt (ei millään pahalla) tahdo ostella "olet maailman rakkain ja kaunein nainen, rakastan sua yli kaiken" hömpötyksiä kavereille.

Muutenkin tämä tunteiden (ja rahan) esittely on tämmöselle suomalaiselle maalaistytölle ihan outoa, tarviiko sitä nyt ystävänpäivänä ihan ylikään sillä rakkauden lurituksella ampua, saati sitten joululahjoja ostella kaks kuukautta ennen joulua. Miulla ei ihan menee kaaliin tuo vähän niinkuin yli-eläminen. Eikö olisi parempi vaan hissukseen tehdä mitä ite tykkää ja olla onnellinen ihan pienestä sen sijaan että kilpaillaan siitä kuka saa eniten ja isoimpia lahjoja?

Ja ei, kyseessä ei ole katkera vuodatus siitä kuinka jotkut onnelliset saa ison pehmonallen, kukkakimpun, sormuksen ja loman Bahamalla ystävänpäivälahjaksi. Kyllä mieki jotain saan. Ehkä. Parempi olisi.. Mutta ihmetyttää vaan tämmöinen kulttuuriero jonka tässä olen huomannut.

Niin, ja hyvää _ystävän_päivää teille kaikille! Muistan teitä kaikkia, ketään en ole unohtanut. Viestejä en nyt lähde kellekään lähettelemään kun siitä tulisi niin pirskatin kalliita, mutta ehkä tämä riittää. Pitäkää huoli itsestänne!

7. päivä ilman!