Niin se viikko on vierähtänyt taas enkä oo saanut aikaseksi kirjottaa mitään. Suomen vierailusta on jäljellä enää muistot, sekä tuubillinen sinappia, puolikas pussillinen karjalanpiirakoita ja vajaa purkki tomaattisilliä. Harmittaa etten kaikkia ehtinyt reissulla näkemään, viikko on kuitenkin niin lyhyt aika varsinkin kun kaikilla on oma elämä elettävänä (vaikka mun mielestä sen pitäs loppua siksi aikaa kun mie oon Suomessa!). Mutta tuun varmasti toistekin Suomeen, joten koitetaan sitten uudestaan, tai tulkaa te tänne. :)

Suomen reissun jälkeen vaan lepäilin ja otin rauhallisesti, mitä nyt sen yhden hengenpelastuksen tein. Mutta muuten siis nautin vaan elämästä, kävelin puistossa, nukuin pitkään, tein mitä huvitti. Oli tarkotuksena reissata maan sisällä mutta se sitten jäi kun ei jaksanut vaivautua.

Viime perjantaina kävin hakemassa Irlantilaista ajokorttia. En enää Suomalaista saa kun muutin kirjat tänne. Dublinissa on tasan neljä virastoa joista voi kortteja anoa ja lähimpään on ainoastaan 20 minuutin bussimatka.. Läksin perjantaiaamuna noin 11 aikaan matkaan, menin ensin _apteekkiin_ otattamaan passikuvat korttia varten. Sitten kävelin bussipysäkille ja siitä virastoon. Yhdeltä olin virastossa täyttämässä kortinanomuslomaketta. Onneksi ennen omaa vuoroani tiskillä kysyin tarvitsenko muita lappuja. Tarttihan niitä, pari lisää vielä. Yhden sain täytettyä itse mutta toiseen tarvittiin leima oman alueen poliisiasemalta. No eihän siinä, annoin jonotusnumeron jollekin miehelle juuri ennen kun tuo ehti ottaa oman ja marssin bussipysäkille. Bussilla poliisiasemalle jossa oli noin 10 ihmistä hakemassa passia. Tietysti 4 hengen perheeltä otetaan lomake vuorollaan ja viedään se maailman hitaiten kävellen nurkan taakse mistä sitten hiljalleen hakemaan toista. Sain lopulta leiman lappuun ja taas bussipysäkille. Pääsin virastoon kahden aikaan jolloin, yllättäen, oli jo enemmän väkeä liikenteessä. Otin jonotusnumeron; 103 jonossa ennen mua. Tunnin jonotuksen jälkeen pääsin tiskille ja paperi ja raha vaihtoi omistajaa. Ensi viikolla pitäisi miusta tulla Irlantilaisen ajokortin omistaja, 25 euroa 10 vuoden kortista. Ei kovin paha hinta, mutta v*tuttaa kun Suomen korttia ei olisi ihan niin pian tarvinnut uusia.

Sitten sunnuntaina olin lähdössä äijän luota kaupan kautta kotiin. Äijä sitten päästi kissan pihalle samalla oven avauksella. Kävelin siitä nurkan taakse, kissa seurasi kannoilla, käännyin seuraavasta mutkasta, kissa seurasi edelleen. Koko matkan kaupalle kissa seurasi kannoilla, välillä se hölkkäsi edelle ja sitten taas hidasti vauhtia että käveli takana. Kun päästiin kaupalle kissa odotti oven takana ja läksi taas seuraamaan kuin hai laivaa. Pakko se oli sitten kotiinsa viedä takasin, olis muuten vielä seurannut meille ja jäänyt oven taakse maukumaan. Matkalla takasin kuulin kun joku lapsi huusi talon sisällä "äiti, tuolla on tyttö kävelyllä kissan kanssa!". Huusi sen vielä muutamaan kertaan, ei tainnu äiti oikein uskoa. Yhdellä pihalla oli nainen koiran kanssa ja kun se näki että mulla oli kissa seurana, kertoi että silläkin oli joskus ollut kissa joka lähti aina mukaan kävelylenkeille. Päästiin takasin äijälle ja sain kissan sisään niin se kaatusi uupuneena lattialle makaamaan ja nukahti heti. Oli varmaan aika pitkä lenkki toiselle..

Niin ja tää viikko onkin sitten tehty töitä, töitä ja töitä. Kävin eilen Maijan ja kumppaneiden kanssa vähän baarissa kun siellä oli karaoke. Mitään en laulanut (mikkiin) mutta hauskaa oli aina siihen hetkeen asti kun tänä aamuna heräsin. On ollut suoraan sanottuna aikas rankka päivä..