Ohoh, tulipas pitkä kirjotusväli taas. On ollut niin paljon kaikkea että ei vaan ole oikein osannut kirjottaa. Hyvinä asioina palkankorotus ja uusi soppari, ja työnimike. Huonoina juttuina sitten kavereiden lähteminen takasin Suomeen.

Maija lähti tiistaina takasin Suomeen, outoa että just Maija, samaan aikaan alotettiin ja on kieltämättä outoa ettei enää töissä törmätä joka päivä ja puhuta paskaa. Liinukin lähtee ensi viikolla. Ja kun tietää että muitakin on, jotka suunnittelee lähtöä, on koko ajan semmonen haikea olo tuolla pohjalla. Tietysti aina helpottaa se, että tullaan vielä melkosen varmasti näkemään. Mutta samalla on sitten tullut vielä vähän enemmän ikävä vanhoja kavereita, kun niitäkään ei kovin usein näe ja joidenkin kanssa on tullut ihan hävyttömän pitkä väli. Esim. Ulrikaa en ole tainnut nähdä pariin vuoteen, joitain taas sitäkin pitempään aikaan.

Viime lauantaina mulla päätty eka työsopimus Ibarilla, maanantaina alko uusi. Nyt onkin kuulkaas sellanen soppari että ei tarvi stressata milloin se päättyy. Päättymispäivämäärää kun ei ole laisinkaan. Pari viikkoa sain myös tavallaan ylennyksen. Samoissa hommissa jatkan, sain vaan uuden "hienomman" nimikkeen ja jopa 10 euroa viikossa lisää palkkaa.Uuden sopparin mukana tietty tuli isompi korotus, eihän sitä muuten allekirjotettais. ;)

Ylihuomenna tämä tyttö suuntaa Budapestiin, pääsee vihdoinkin ihan uusiin maisemiin tyhjentämään pääkoppaa. Innolla odotan, vähän jo jännittääkin. Jos joku korttia tarttee ni pistäkää osotetta, jotkut jo ehkä tietääkin miten hyvin osaan osotteita säilyttää.

Ja sitten ens viikolla tulee Maikkukin kylään, ei tää Irlanti niin kauhee ole kun jotkut uskaltaa toisenkin kerran käydä. ;) Ja muutenkin on nyt loppuvuodesta tulossa väkeä moikkaamaan. Saan ehkä lahjojakin osteltua että san sitten mahollisesti samaa matkaa lähtemään palaajien mukana Suomeen.

Mulle tuli nyt tänään jotenkin kovin joulunen olo. Sellanen harras ja hiljanen, rauhallinen ja onnellinen.Vietin tän päivän kotona kun iski taas vaihteeksi vilustuminen päälle. Ihan hyvä selkeesti että olin kotona, sain rentoutua ja siivosinkin jopa, normaalisti siihen ei tunnu riittävän aikaa ja energiaa. Nyt voi olla tyytyväinen. Kerrankin.

Eilisen uutiset ehti tännekin, se ei tietenkään mitään onnellista oloa aiheuttanut, osanotot kaikille jotka menetti rakkaan tai läheisen. Pistää nöyräksi ja mietteliääksi. Irlannissa nuorison pahoinvoinnin näkee jo kaukaa, lapset ja nuoret hengailee kaduilla ja heittelee kiviä, Suomessa on mun mielestä jo liian kauan asioita hyssytelty ja koitettu piilottaa lääkityksellä, yms. Lääkkeet ei ole ratkasu. Ei tietenkään täkäläinen "annetaan vaan olla"-asenne, vaan mun mielestä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä ja etsiä niille ratkasu.

Vaikka tuollasta tunteita kuohuttavaa tapahtuukin, ja se saa miettimään asioita niin nyt tällä hetkellä mulla on kuitenkin lähinnä onnellinen olo. Ihmeellistä mitä yhden päivän lepo voi saada aikaan. Huomisen jos olisin vielä kotona, seinät varmaan kaatuisi päälle. Mutta juuri nyt tällä hetkellä olen onnellinen.